Monthly Archives: April 2018

Minä elän. Minä elän Helsingissä, jossa teen töitä, liikun, harrastan ja vietän vapaa-aikaa. Siis asun Helsingissä ja suuri osa elämästäni on myös Helsingissä, pääosin omilla kotinurkilla mutta myös monessa paikassa kaupungilla.

Kaupunkiin ja kaupunginosaan muuttaneelta voisi kysyä, että ”vieläkö asut vai oletko jo alkanut elää?”

Tulevaisuuden kaupunginosat ovat elämisen ympäristöjä, joissa asunnot ovat vain osa kaupungin rikasta runsautta, pihoja, puistoja, kortteleita ja toreja. Kotona asumisen edistämisestä on siksi syytä siirtyä kotoa lähtemisen edistämiseen, elämän mittaiselle matkalle kohti ihmisten ilmoja.

Eläminen palveluna (living as a service) on myös paljon enemmän kuin asuminen palveluna (housing as a service). Elämiseen palveluna kuuluu laaja kirjo elämistä helpottavia ja innostavia palveluja kuten liikkumisen palvelut (yhteiskäyttöauto), hyvinvointi (kuntosali), kodin palvelut (pesula) ja virkistys (kattosauna). 

Muutos asumisesta elämiseksi on samalla paluu historiaan, maalle, kyläympäristöön. Maa- ja metsätaloudessa ei asuttu vaan elettiin, tehtiin töitä, metsästettiin, kalastettiin, lypsettiin lehmiä ja viljeltiin maata. Yksilöinä mutta ennen kaikkea yhteisön jäseninä.

Suomen Asuntomessut ottaa myös askeleen kohti elämistä. Ensi syyskuun alussa, 1.-9.9.2018 järjestetään kaupunkitapahtuma nimeltä ”Elämisen polut Jätkäsaaressa – tulevaisuuden kaupunkiasuminen”.

Elämisen poluilla kuvataan sitä, miten erilaisilla tavoilla ja erilaisesti modernissa kaupungissa voidaan asua ja elää, tehdä töitä, kasvattaa lapsia, viettää vapaa-aikaa, harrastaa, tavata tuttavia ja naapureita. Tapahtuman järjestää Suomen Asuntomessut yhdessä Helsingin kaupungin kanssa, ja tapahtuma-alueena on Jätkäsaaren urbaani kaupunginosa. Elämisen polkuja tulee kolmisenkymmentä ja niissä tulee näkymään paras kirjo nykyaikaista kaupunkiasumista.

Toivon, että tämän tapahtuman jälkeen eläminen vakiintuu sanaksi, joka tuntuu kokonaisvaltaiselta, oikealta ja omaa elämää ja elämäntapaa parhaiten kuvaavalta.

Minä elän Helsingissä. Missä sinä?

* Legendan mukaan ”Minä elän” oli Aleksis Kiven viimeiset sanat. Ja totta nuo sanat olivat, koska Kivi elää kirjojensa kautta edelleen.

Tutkimus (research) kurkistaa kauas. Sinne, mistä emme tiedä tarpeeksi. Kauas ja vielä tuntemattomaan katsominen on opetuksen ohella yliopistojen tärkeimpiä tehtäviä, mutta tulevaisuuteen pitää kurkottaa myös yritysten ja etenkin yritysjohdon. Nopeasti muuttuvassa maailmassa on valmistauduttava tulevaan ja myös etsittävä tapoja, joilla yritys pärjää tulevaisuudessa.

Mitä enemmän olen tutustunut tutkimukseen ja myös tutkijoihin, on kiehtovaa, kuinka hyvällä tutkijalla on vilpitön ja vähän vimmainenkin halu uudelleen löytämiseen (re-search). Uteliaisuus ja akateeminen analyyttisyys ovat lyömätön yhdistelmä. Riippumattomaan tutkimukseen myös myös luotetaan, tämänkin takia vahva ja itsenäinen perustutkimus on kivijalka uudistamisessa. Huippuosaamisen Suomessa pitää olla kykyä haastaa ja kuunnella asiantuntijoita silloin, kun vaikeista asioista tehdään päätöksiä.

Kehittämisessä (development) haetaan jo maalia. Markkinat ovat lähellä, tuotteet ja palvelut osin jo olemassa, ja kehitysprojektilla on aikataulu ja liiketoimintaan liittyviä tulosodotuksia. Tutkimuksen luonne on muuttunut soveltavaksi. Yritysten rooli korostuu, ja tutkimustieto täydentää yritysten omaa osaamista. Näinhän se menee.

Kokeilut (experiments) ovat tämän vuosikymmenen hitti. Ajatus on hyvin läpäissyt maan, ja Suomessa puhutaankin jo kokeilukulttuurista. Ja totta se on: aina voi kokeilla, ja kokeilut ovat hyvin edullinen tapa testata tuote- tai palveluaihiota. Monesti lyhyessä ajassa huomataan, toimiiko tai että miten pitää parantaa. Parhaimmat yritykset kokeilevat koko ajan. Matka ideasta innovaatioon on pitkä ja kokeiluilla matka nopeutuu huomattavasti.

No entä sitten tekeminen (doing)? Jokainen teko voi olla myös uuden kokeilu. Menestyneet yritykset ovat sisäistäneet kehittämisen tekemiseen, koska silloin jokainen organisaation työntekijä voi olla pieni tutkija, utelias kehittäjä ja sinnikäs kokeilija. Ja tekemällä oppii. Ja aina voit tehdä pikkuisen paremmin.

Olen kuitenkin huomannut, että mikään asia, jota yrityksessä ei sisäistetä, ei mene käytäntöön. Sisäistämisen merkityksen ymmärtää, kun puhutaan toimintojen ulkoistamisesta. Mitään, jota ei ole sisäistetty, ei voi ulkoistaa. 

Samaa koskee tutkimista, kehittämistä, kokeiluja ja tekemistä. Strateginen pitkän aikavälin tutkimus pitää olla yritysjohdon agendalla. Kehitysprojektien on oltava selkeästi vastuutettuna keskijohdolla. Kokeilut ovat oiva työkalu kaikessa tekemisessä. Kun yritys tai miksei myös vaikka julkinen organisaatio, on sisäistänyt kehittämisen tärkeyden, on tulevaisuuden kilpailukyky jalkautettu kentälle, asiakaspalveluun ja jokapäiväiseen työhön.

Ja lopuksi, kokeilukulttuurissa tärkeintä on uusi asenne. Asiat, jotka ollaan tehty tähän mennessä aina näin, voidaan myös tehdä toisinkin. Aina on vaihtoehtoja, ja tulevaisuudessa niitä on entistä enemmän – varsinkin kuluttajalla, käyttäjällä ja asukkaalla.