Rakennusalalla tulee siirtyä jatkuvaan rakentamiseen
Nykyinen tapamme rakentaa uutta ja samanaikaisesti purkaa vanhaa on kestämätön. Kaupungit aiheuttavat 75 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä ja kiinteistö- ja rakennusala itsessään kolmanneksen. Siksi kiinteistö- ja rakennusalan, yritysten, kaupunkien ja kaupunkilaisten näiden tilojen käyttäjinä on tehtävä voitavansa ilmastokriisin hidastamiseksi.
Muutos tulee aloittaa uudisrakentamiseen painottuneesta kulttuurista. Jotta asetetut hiilineutraaliustavoitteet saavutetaan, on rakentamisessa tapahduttava muutos. Käytössä olevat nykyiset rakennukset tulee käyttää uudelleen ja ne, joita ei voida käyttää, tulisi valikoivasti purkaa materiaalien uudelleenkäyttöä tai kierrätystä varten.
Resurssien hallinnan kannalta etusijalla on aina olemassa olevien rakennusten säilyttäminen. Nykyisten rakennusten korottamiset tulee tehdä mahdollisimman kevyiksi esimerkiksi puurakentamisen avulla, jottei perustuksia tarvitse vahvistaa.
Hyviä käytäntöjä voi hakea Saksasta. Hampurissa vanha parkkitalo muutettiin asunnoiksi ja työtiloiksi. Bielefeldin kaupungissa lähikeskus uudistettiin vanha rakennuskanta säilyttäen. Düsseldorfissa kokonainen toimistokortteli uudistettiin moderniksi asumisen ja palvelujen keskittymäksi.
Itävallan Wienissä on pitkät perinteet rakennusten uudelleenkäytössä. Esimerkiksi Karl Schwanzerin 1960-luvun arkkitehtoninen ikoni Philips Haus peruskorjattiin vuonna 2014, jolloin konsernin entiseen toimisto- ja hallintorakennukseen rakennettiin 135 asuntoa. ORF:n (Itävallan yleisradio) entistä toimistorakennusta kaupungin keskustassa muutetaan parhaillaan asuinrakennukseksi.Hyviä käytäntöjä voi hakea Saksasta ja Itävallasta.
Ilmastokriisin takia katse pitää kohdistaa hiilensidontaan. Uuteen rakennukseen tarvitaan huomattavasti enemmän materiaaleja ja resursseja, ja tässä prosessissa vapautuu hiilidioksidia. Jos rakennus puretaan, materiaalit sekä niihin sitoutunut hiilidioksidi menetetään suurelta osin.
Jatkuvan rakentamisen mallissa myös luontokato otetaan paremmin huomioon, koska olemassa olevat pihat ja niiden puusto säilyvät sekä hiilen sitojina että vehreyden tuottajina. Vanhan ympäristön muuntaminen vaikkapa toimistosta asunnoiksi on vaativa tehtävä, jossa on myös haaste luovalle suunnittelulle löytää kestäviä ratkaisuja.
Julkisen sektorin – valtion ja kaupunkien – tulee osaltaan etsiä menetelmiä rakennusalan vihreän siirtymän toteuttamiseksi. Tarvitaan uudenlaisia joustavia malleja mutta myös selkeitä tavoitteita muutoksen toteuttamiseksi. Edelläkävijyyden synnyttämiseksi tarvitaan ohituskaistoja, joilla hyvinvointikaupunki luodaan uudelleen. Kekseliäisyyttä löytyy esimerkiksi San Luis Obispon kaupungista Yhdysvalloista. Siellä on kehitetty keskusta-alueelle joustavan tiivistämisen ohjelma, jossa luodaan kriteerit asuntojen lisäämiseksi keskusta-alueelle.
Voitaisiinko lupakäytäntöihin kehittää vihreän siirtymän innovaatioiden edistämiseksi eräänlainen planetaarinen poikkeuslupa, joka kannustaisi rakennus- ja kiinteistöalaa sekä kehittämään että mahdollistamaan kestävän tulevaisuuden luovia ratkaisuja kasvavien kaupunkien tarpeisiin?
Otto Höller, arkkitehti, Wien, Itävalta
Oliver Scheifinger, arkkitehti, Berliini, Saksa
Kimmo Rönkä, diplomi-insinööri, Helsinki
Mielipidekirjoituksemme julkaistiin Helsingin Sanomissa 6.3.2023.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009449644.html