Lisää esikaupunkia Helsinkiin

Helsingin kaupunki kasvoi voimakkaasti koko 2010-luvun. Uusia kaupunginosia suunniteltiin ja rakennettiin etenkin merenrantaan, vanhoille satama-alueille. Urbaanien Jätkäsaaren ja Kalasataman innostamina rakentamisen tehokkuus on noussut niin, että peruskerrostalo on tällä hetkellä 8-kerroksinen. Umpikorttelimaista ratikkakaupunkia on rakentumassa myös Pohjois-Pasilaan uuden Postipuiston alueelle. Kaupunkieetos kukoistaa, ja urbaaniuden eduista lähtevä paradigma on selkeää valtavirtaa. Aito kivikaupunki tuntuu olevan se oikea kaupunki.

Kunnes koronavirus levisi Eurooppaan, Suomeen ja Helsinkiin. Maaliskuun puolivälissä alkanut poikkeustila siirsi ihmiset etätöihin ja koululaiset etäkouluun. Kaupungin pöhinä kuihtui ja melkeinpä pysähtyi, koska sen ydin – ihmiset – jäivät koteihinsa. Korona ajoi alas koko 2000-luvun kehitetyn palvelusektorin, teatterit, museot, kirjastot sekä klubit, ravintolat ja kahvilat.

Kodeista tuli elämisen selviytymiskeskuksia. Ratkaisevaksi muodostui se, miten ihminen läheisineen ja verkostoineen pystyi tekemään töitä, opiskelemaan ja viettämään vapaa-aikaa. Digiloikka olikin huikea: etäkouluun siirryttiin parissa päivässä, etätyökokoukset alkoivat välittömästi ja ruuan nettikauppa kotiinkuljetuksineen kymmenkertaistui.

Kun kotona vietettiin huomattavasti enemmän aikaa, korostui asuntojen ulkopuolinen ympäristö. Ihmiset halusivat aurinkoon, parvekkeille, terasseille ja pihoille. Lähipuistot, -niityt ja -metsät sekä merenrannat täyttyivät ihmisistä. Erityisen haavoittuvia olivat pienissä asunnoissa asuvat ihmiset. Opiskelijoita muutti miniasunnoistaan takaisin synnyinkoteihinsa, jossa tilaa oli enemmän. Lapsiperheet pienissä kaupunkiasunnoissa kipuilivat tilan puutteen takia. Alettiin haaveilla lisätilaa, erillistä työhuonetta, isompaa parveketta tai terassia sekä jopa ihan omaa pihaa.

Kivikaupunki-paradigma koki ison kolauksen ja kuinka suuri tämä muutos tulee olemaan, se selviää vasta seuraavien vuosien aikana. Asukkaat reagoivat ensimmäisenä, ja poikkeustilanteen säikyttämät perheet hakivat omaovellisuutta ja myös omapihaisuutta. Pien- ja rivitalot palasivat takaisin asumisen kartalle.

Tehokkaalle kivikaupungille on ollut koko ajan vaihtoehtoja, vaikka ne eivät ole olleet mediassa esillä. Väljemmän ja vehreämmän suunnitteluideologian synnyttämät esikaupunkialueet sijaitsevat metsien siimeksessä, niittyjen reunamilla, kerrostalot komeiden puiden ympäröimiä. Esikaupunkeja alettiin rakentaa 1950-luvulla, ja rakentaminen kiihtyi 1960- ja 1970-luvuilla. Tällä hetkellä nämä esikaupunkialueet ympäröivät Helsingin keskustan jokaiseen ilmansuuntaan ja monet niistä ovat nopeiden junayhteyksien varrella. Myös ratikkakaupunki on laajentumassa esikaupunkeihin.

Olisiko siksi nyt aika nostaa kukoistukseen nämä hienot luonnonläheiset kaupunginosat? Voitaisiinko asumisen ympäristöissä esitellä myös metsäkaupunkeja – jospa se kansainvälinen huippuosaaja perheineen ihastuisi vehreämpään vaihtoehtoon? Ja samalla niissä oleviin isompiin asuntoihin, pihoihin ja parvekkeisiin, varsinkin, kun niissä on jo valmiina mainioita lähikouluja ja päiväkoteja? Olisiko niissä tilaa ja mahdollisuuksia myös yrittäjiksi haaveileville?

Tulevaisuus on monta, ja tulevaisuuden kaupunginosien tulee olla erilaisia, omalaatuisia ja itsensä näköisiä. Helsingin kaupungin ja koko seudun menestys perustuu kaikkien näiden kaupunginosien kykyyn mahdollistaa laadukasta asumista, kiinnostavia työmahdollisuuksia ja innostavia vapaa-ajan viettotapoja. Myös ekologisinta on se, että turhaa liikkumista vältetään ja läheltä löytyy enemmän. 

Lisää kaupunki Helsinkiin -Facebook-ryhmä on yli 10 vuoden ajan keskustellut tiiviin kaupunkirakentamisen puolesta – hienoa ja tärkeää työtä sekä arvokasta osaamista. Olisiko nyt tämän lisäksi aika kääntää katseet myös esikaupunkeihin, siihen, miten näitä alueita kehitetään mutta siten, että niiden omat vahvuudet tunnistetaan? Kuka perustaisi LIsää esikaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmän, jossa inspiroiduttaisiin puolivuosisataisesta paikallisuudesta sekä koottaisiin yhteen modernit 2020-luvun metsäkaupunkilaiset ja jossa tuotettaisiin uudenlaista puhuntaa suomalaisista ja helsinkiläisistä esikaupungeista?