Yhteisöllinen asuminen on tuotava osaksi vihreää siirtymää
Yhteisöllisen asuinympäristön on todettu parantavan ihmisten päivittäisen elämän turvallisuutta. Jarno Limnéll ja Pekka Ronkainen kertoivat myös vuodenvaihteessa tulleista lakiuudistuksista, jotka edellyttävät hyvinvointialueilta yhteisöllisen asumisen lisäämistä (HS Mielipide 29.7.).
On sanottava, että vihdoinkin. Olen ollut kehittämässä ja toteuttamassa viimeisen kymmenen vuoden aikana ylisukupolvisen yhteisöllisen asumisen kortteleita eri kaupunkeihin. Näiden ja muiden hyvien esimerkkien pohjalta on tehty useita tutkimuksia ja kirjoitettu lehtiartikkeleita. Yhteisöllisen asumisen avulla kylä palaa kaupunkiin, yksinäisyyttä nujerretaan ja yhteinen ylisukupolvinen elämä tuottaa merkittävää yhteiskunnallista arvoa.
Miksi kaupunkisuunnittelu sekä rakennus- ja kiinteistöala eivät lähde laajasti hyödyntämään hyvinvointia edistäviä kortteliratkaisuja, vaikka yhteisöllisyydelle on kansalaiskysyntää, ja ikääntyvä kansantalous suorastaan huutaa uusia innovatiivisia ratkaisuja?
Ensiksi, yhteisöllinen asuminen on enemmän palvelu kuin tuote, rakentaminen sen sijaan perustuu tuotteen myyntiin. Vallitseva fossiilitalouden mukainen rakennusalan liiketoimintamalli on onnistunut silloin, kun rakennusliike alihankintaketjuineen pääsee irti valmiista rakennuksesta takuuaikojen jälkeen. Se, miten talossa eletään valmistumisen jälkeen, ei vaikuta yritysten tulokseen. Siksi se ei kiinnosta niitä.
Toiseksi, kaupungit edelleen myyvät ja vuokraavat maata tontti kerrallaan. Muutamasta tontista koostuva yhteisöllinen kortteli syntyy vain asukkaan elämänvaiheisiin perehtymällä, palveluja tuottavia yritysverkostoja kokoamalla ja yhteisöllisyyden ylläpitämiseen keskittyvien yhteisjärjestelysopimusten avulla. Tämä konseptivaihe on ulkoistettu rakennusalan yrityksille, jotka osaavat kyllä suunnitteluverkostoineen tuottaa voittavia visualisointeja. Yhteisölliset kortteliasumisen kaupunki-innovaatiot eivät kuitenkaan tällä tavalla leviä.
Tämä suomalainen hiljainen hyväksyntä ja kollektiivinen konservatiivisen rakennus- ja kiinteistöalan ”Eihän tehdä mitään, eihän?” -asenne ovat hyydyttäneet monet yhteisöllisen asumisen hankkeet vuosikymmenten aikana.
Yhteisöllinen kortteliasuminen onkin liitettävä osaksi rakennus- ja kiinteistöalan vihreää siirtymää. Samalla kun eri ikäisiä ihmisiä, läheisiä ja tuttavia, erikokoisia asuntoja sekä vapaarahoitteista ja vuokraa tuodaan samoihin kortteleihin, suunnitellaan kortteli palveluja ja tiloja tuottavana kokonaisuutena, tähdätään korttelin energiantuotannossa omavaraisuuteen ja luodaan systemaattinen malli myös korttelia vihertävälle ruuantuotannolle.
Elämiseen keskittynyt yhteisöllinen korttelirakenne juurruttaa kaupunkiasumisen syvälle kiertotalouteen, jossa kertakäyttöisen kuluttamisen sijasta opetellaan säästämään energiaa, laittamaan kasvispainotteista ruokaa sekä pitämään huolta, kunnostamaan ja kierrättämään huonekaluja, vaatteita, laitteita ja leluja.
Yhteisöllinen kortteliasuminen on mahdollista, mutta se edellyttää vanhoista tavoista poisoppimista, aktiivista eri alojen yritysten välistä kumppanuutta ja rohkeutta uudistaa alan toimintamalleja.
Kimmo Rönkä, diplomi-insinööri, tulevaisuuden asumisen asiantuntija, Helsinki
Mielipide julkaistiin Helsingin Sanomissa 2.8.2023.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009755112.html
